Kaupungin maille luvattomia rakennuslaajennuksia

Ei ole kovin harvinaista, että puutarhavaja tai muu piharakennelma tulee rakennettua osin, tai jopa kokonaan oman tontin rajojen ulkopuolelle. Asian paljastuessa tiluksiltaan eksyneille annetaan useimmiten kehotus tilanteen korjaamiseksi. Viimeisenä keinona on, että kaupunki purkaa rakenteet ja siivoaa alueen oma-aloitteisesti, ja perii tämän jälkeen kulut aiheuttajalta.

Rajumpana esimerkkinä laittomasta ”reviirinlaajennuksesta” toimii Espoon käräjäoikeuden 7.11.2014 antama tuomio, jossa kiinteistön myynyt pariskunta tuomittiin törkeästä petoksesta ehdolliseen vankeuteen sekä noin 35.000 euron vahingonkorvauksiin! Tapauksessa pariskunta oli laajentanut tonttiaan kaupungin maille yli sata neliömetriä, ja rakentanut maalle erilaisia piharakennelmia ilman rakennuslupaa tai muuta oikeutusta. Pariskunta myi kiinteistön sittemmin kertomatta asiasta ostajille. Asian tultua esiin, uudet omistajat velvoitettiin purkamaan ja ennallistamaan luvattoman rakentamisen kohteena ollut kaupungin puistomaa omalla kustannuksellaan.

Oikeudetonta taloudellista hyötyä

Syyttäjän mukaan myyjäpariskunta oli erehdyttänyt ostajia yhteisen suunnitelman mukaisesti tarkoituksellisesti, hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä. Myyjät olivat salanneet ostajilta asunnon hintaan olennaisesti vaikuttavan seikan, ja saaneet näin perusteettoman suuren kauppahinnan. Käräjäoikeus katsoi myyjäpariskunnan toiminnan olleen kokonaisuutena arvostellen törkeää, koska sillä oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä, ja koska sillä oli aiheutettu yksityishenkilölle asunnonostoon liittyen erityisen tuntuvaa taloudellista vahinkoa ja pitkäkestoista muuta haittaa. [Myös kiinteistönvälittäjä oli tapauksessa syytteessä törkeästä petoksesta. Syyttäjän mukaan välittäjä oli tietoinen luvattomasta laajennuksesta, mutta käräjäoikeus katsoi, että näyttö välittäjän syyllisyydestä jäi puuttumaan.]

Vetoomus kaupungilta saatuun suulliseen rakennuslupaan

Myyjäpariskunta kiisti syytteet väittäen muun muassa, että mies oli hoitanut kaupan yksin, ja että nainen ei ollut antanut kaupassa mitään tietoja tai osallistunut kaupantekoon muutenkaan millään tavalla. Myyjäpariskunnan mies väitti kertoneensa sekä ostajalle että välittäjälle, että aita ja rakennelmat ovat kaupungin maalla. Mies väitti myös saaneensa aidan ja rakennelmien rakentamiselle suullisen luvan kaupungin rakennusviraston päälliköltä ja arkkitehdiltä. Käräjäoikeus katsoi olevan mahdollista, että maakaistaleen ostamisesta tai vuokraamisesta on ennen aidan ja terassin rakentamista voitu keskustella kaupungin työntekijän kanssa. Oikeus ei kuitenkaan pitänyt uskottavana sitä, että kaupungin työntekijät olisivat suhtautuneet myönteisesti kaupungin puolelle rakentamiseen, ennen kuin kaupasta tai alueen vuokraamisesta olisi kaupungin kanssa sovittu, ja uusi laajempi rakennuslupa olisi myönnetty. Oikeuden mukaan väite suullisesta luvasta rakennusluvan vastaiseen rakentamiseen kaupungin maalle oli ilmeisen totuudenvastainen. Luvattomasta laajennuksesta ei ollut mainintaa huoneistoselitteessä, myyntiesitteessä eikä myöskään kauppakirjassa. Taloyhtiön lopputarkastus oli myös tekemättä. Oikeus piti uskottavana, että ostajat olivat kertomansa mukaisesti saaneet isännöitsijältä tiedon pihan luvattomasta laajennuksesta vasta pari viikkoa kaupanteon jälkeen. Oikeus tuomitsi myyjäpariskunnan naiselle lyhyemmän rangaistuksen, sillä miehen katsottiin olleen kaupanteossa aktiivisempi. Käräjäoikeus katsoi naisen kuitenkin hiljaisesti hyväksyneen miehen toiminnan.