LHJ-konsernin yrityksistä Suomen Erityisjäte Oy on erikoistunut pilaantuneen maa-aineksen, asbestijätteiden, teollisuussakkojen sekä jätevoimalaitosten tuhkien käsittelyyn.

Vaarallisen maa-aineksen asiantuntija

www.lhjgroup.fi

LHJ Group -konserni otti ensimmäiset askeleensa vuonna 1995, jolloin emoyhtiö Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy perustettiin. 16 kunnan omistaman yrityksen päätoimialana on jätehuolto omistajakuntien alueella.

2000-luvulla konserni kasvoi neljällä uudella yrityksellä, joista jokaisella on oma erityistoimialansa: vuonna 2003 syntynyt Suomen Elektroniikkakäsittely Oy vastaa elektroniikkalaitteiden kierrätyksestä, kun taas vuonna 2004 perustetun Suomen Erityisjäte Oy:n erikoisalaa on pilaantuneen maa-aineksen, jätteenpolttolaitosten pohjakuonien sekä muun muassa asbestijätteen käsittely ja loppusijoitus. Kylmälaitteiden käsittelyyn erikoistunut Cool-Finland Oy näki päivänvalon vuonna 2005, ja vuonna 2007 syntynyt Suomen Tietoturva Oy on erikoistunut yritysten ja julkishallinnon tietoturvan parantamiseen.

Kierrätysperhe sai kuudennen jäsenen

Konsernin toimitusjohtaja Immo Sundholm on toiminut yritysryppään puikoissa ensi hetkistä alkaen. Forssalainen Sundholm palasi konsernin myötä takaisin juurilleen. Konsernin käsittelytoiminnot on keskitetty logistisesti erinomaisten yhteyksien päähän Forssan Envitech-alueelle.

Uusimpana jäsenenä yritysperheeseen liittyi alueella jo pitkään toiminut metalliromun ja rakennusjätteen kierrätysyritys J. Syrjänen Oy, jonka nimi vaihtui yritysoston yhteydessä Suomen Materiaalikierrätys Oy:ksi.

Konsernin kuusi yritystä työllistävät yhteensä noin 100 henkilöä. Liikevaihto ylsi menneellä tilikaudella uuteen ennätykseen, yli 23 miljoonaan euroon.

Rakentaa voi vain puhtaalle pohjalle

Konsernin yrityksistä Suomen Erityisjäte Oy on erikoistunut pilaantuneen maa-aineksen, asbestijätteiden, teollisuussakkojen sekä jätevoimalaitosten tuhkien käsittelyyn. Merkittävämpiä toimijoita alalla on Suomessa ainoastaan kaksi, joista Sundholm kuvailee Suomen Erityisjätteen olevan nuorempi, verkottuneempi ja liikkeissään dynaamisempi ja ketterämpi.

– Viime vuoden aikana käsittelimme 200 000 tonnia pilaantunutta maata, mikä on suurin ympäristöluvan sallima määrä Forssan  laitoksella. Käytännössä se tarkoittaa 5 000 rekkalastillista vuodessa. Työpäiviin jaettuna se vastaa 20 rekkalastillisen keskiarvoa, Sundholm pilkkoo.

Useimmiten rakennustyömaalta käsittelylaitokselle kuljetettu maa-aines sisältää raskasmetallia, kuten lyijyä, kupari tai arseenia. Suomen Erityisjätteen merkittäviä asiakkaita ovat muun muassa Etelä-Suomen isot kaupungit, joissa rakennustyömaat ovat usein entisiä teollisuusalueita tai ratapihoja. Maaperä tutkitaan ja analysoidaan, ja pilaantunut maa-aines tuodaan Forssaan käsittelyä ja loppusijoitusta varten. Rakennustyömaalta pois kuljetettu maa-aines korvataan uudella maalla ennen kuin rakentaminen voi alkaa.

– Yksikään rakentaja ei ole valmis ottamaan sitä riskiä, että uusi asuin- tai toimistorakennus nousisi vaaralliselle maaperälle, joka tulevaisuudessa johtaisi haitallisia päästöjä sisälle rakennukseen. Pilaantuneen maa-aineksen poistaminen on rakentamisen elinkaaren kustannuksiin nähden pieni, mutta elintärkeä investointi, Sundholm selvittää.

Vanhoissa kaatopaikoissa piilee riski

Erityisen huolissaan Sundholm on vanhojen kaatopaikkojen tilanteesta. Jätteitä kipattiin aikoinaan tyypillisesti sorakuoppiin ja saraharjujen kupeeseen, joissa pohjavesi muodostuu. Vanhoja kaatopaikkoja ollaan jo jouduttu kaivamaan ylös tämän tyyppisistä paikoista muun muassa Forssassa. Sundholm uskoo, että näin joudutaan tulevaisuudessa tekemään yhä useammin.

– Jos pohjavesi pääsee saastumaan, silloin kyse on isoista kustannuksista, terveysriskeistä puhumattakaan.

Suomen Erityisjäte vastaa myös erittäin haitallisen asbestijätteen käsittelystä ja loppusijoituksesta ja on tällä hetkellä alan suurin toimija Suomessa.

Työtä tärkeiden arvojen parissa

Sundholm vertaa moninaisen toimintaketjun hallintaa haastavan palapelin kokoamiseen. Tarkoin valvottu ja säädetty toimiala tarkoittaa myös tiukkaa raportointi- ja analyysivelvoitetta viranomaisten suuntaan, josta ei voida tinkiä yhtään.

– Tämän laajan osaamisketjun hallinta ja oikeiden palasten yhteen saattaminen on jo yli kymmenen vuoden kehityksen tulos. Kilpailuakin on, mutta se on pelkästään hyvä asia. Se antaa aihetta toistemme sparraukseen ja yhdessä kehittymiseen, sillä työskentelemme tärkeiden ympäristöasioiden parissa.

Sundholm kehottaakin ottamaan rohkeasti yhteyttä mieltä askarruttavien kysymysten kanssa.

– Autamme kaikissa kysymyksissä, ja tulemme tarvittaessa paikan päälle keskustelemaan tilanteista. Turhia riskejä ei rakennustyömaalla kannata ottaa.