Turun Kaupunginteatterin peruskorjaus toteutettiin vanhaa kunnioittaen.

Modernisoidussa teatterissa tehdään taikoja

Aarne Hytösen, Risto-Veikko Luukkosen ja Helmer Stenroosin suunnittelema Turun Kaupunginteatteri on ensimmäinen iso laitosteatterityyppinen rakennus Suomessa. Rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1962, mutta sen jälkeen korjauksia ei juuri tehty. Oli tullut modernisoinnin aika.

Turun Kaupunginteatterin korjaus- ja laajennushankeen suunnittelusta vastasi muun muassa Helsingin Musiikkitalon suunnittelusta vastannut LPR-arkkitehdit Oy, jonka referenssilistalta löytyy lukuisia esittävän taiteen kohteita. Projektin pääsuunnittelijana toimi Pauno Narjus.

– Teatteritalon suunnittelutehtävässä haastavaa on vanhan ja uuden yhteensovittaminen. Toimintojen ja tarpeitten kirjo on laaja. Lisäksi tekniikka lisääntyy määrällisesti ja laadullisesti, kaikki pitää mahtua mukaan sekä toimia loogisesti ja turvallisesti, Narjus ja LPR-arkkitehtien toimitusjohtaja Veera Rautaheimo toteavat.

Teatterin tekemisen tarpeet ovat muuttuneet vuosien saatossa, tätä tarkastellessa Turun Kaupunginteatterin korjaustarpeet olivat moninaiset.

– Sisäilmaongelmien johdosta osa paikoista oli suljettu, osa taas käyttöä ajatellen auttamattomasti vanhentuneita, kertoo teatterin toimitusjohtaja Arto Valkama.

On kunnianosoitus vanhalle sukupolvelle, että tämä korjataan kuntoon.

Jo IV-järjestelmän uusiminen vei suunnattoman määrän käytettävästä tilasta. Lukuisat talo- ja teatteritekniikan järjestelmät vaativat muutenkin leijonanosan käytettävästä tilasta, joten kaikki millimetrit laskettiin tarkkaan.

– Tavanomaisimmissa kohteissa arkkitehti ei välttämättä joudu puutumaan kovinkaan paljoa talotekniikan yhteensovituksiin, mutta kaupunginteatterin suhteen olemme kuitenkin yhdessä näiden parissa kyllä istuneet, toteaa LPR:n projektiarkkitehti Aleksi Myyryläinen.

Työ helpottuu ja käyttäjäkokemus paranee

Henkilökuntaa ajatellen suurimmat muutokset koskivat vanhoja tuotannon työtiloja, jotka siirtyivät moderneina ratkaisuina laajennusosaan. Nyt käytössä ovat erilliset puu- ja metalliverstaat, maalaamo sekä kokoonpanotilat. Lisäksi hissiyhteyden päässä neljännestä kerroksesta löytyvät puvusto, tarpeistonvalmistus ja verhoomo. Bonuksena vanhat tuotantotilat saatiin vapautettua harjoituskäyttöön.

Kävijöille suurimpina muutoksina näyttäytyvät esteettömyyteen satsaaminen, sisäänkäynnin kulttuurikahvila Lippis sekä Aleksis Kiven Aukion kolmikerroksinen corten-teräksinen takanäyttämö ja  videoscreen. Myös aukion lounasravintola Kivi tarjoaa mielenkiintoisen lisän jokirannan lounaskahvilatarjontaan. Näyttämöiden määrä pysyy samana, mutta vanha Pikkolo päätettiin lopettaa ja tilalle uudisosaan syntyi 250-paikkainen Pieni Näyttämö.

Ulkoasun suhteen on liikuttu diskreetisti vanhaa ilmettä mukaillen niin saneerauksessa kuin uudisrakentamisessakin. Rakennus on toki suojelukohde, mutta Narjuksella on asiaan toinenkin näkökulma.

– Teatterirakennuksen tekeminen on ollut iso uhraus 50- ja 60-luvulla. On kunnianosoitus vanhalle sukupolvelle, että tämä korjataan kuntoon, hän huomauttaa.

Kun tilat on modernisoitu viimeistä piirtoa myöten, pääsee teatterin 80-henkinen tekijäkaarti tekemään taikojaan. Valkama kuitenkin muistuttaa, että remonttia ei loppujen lopuksi tehty pelkästään henkilökuntaa tai teatteria itseään varten.

– Kaiken tämän on tarkoitus heijastua teatterissa käyville ihmisille ja kaupunkilaisille. Peruskorjaus onnistui mielettömän hyvin, ja palaute kaikilta on ollut positiivista. Urakan työntekijöille tämä on ollut myös seikkailu, nostan hattua, että projekti on saatu onnistumaan, Valkama toteaa