Väestön ikärakenteen muutos synnyttää uusia asumisen tarpeita ja mahdollisuuksia

Senioriasuminen 2030

Joka viides suomalainen on yli 65-vuotias, vuonna 2030 joka neljäs. Yli 75-vuotiaita on nyt noin kahdeksan prosenttia väestöstä, vuonna 2030 heidän osuutensa on noussut 14,5 prosenttiin. Se tietää kasvua ja uudenlaisia vaatimuksia senioriasumisen markkinoille.

Ennusteiden mukaan senioriasumisen markkinat tulevat kasvamaan voimakkaimmin Uudellamaalla, missä yli 65-vuotiaan väestön absoluuttinen määrä tulee kaksinkertaistumaan vuoteen 2030 mennessä. Muuttotappioseuduilla taas yli 65-vuotiaiden suhteellinen osuus väestöstä kasvaa voimakkaasti. Myös iäkkään väestön absoluuttinen määrä kasvaa, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin kasvuseuduilla. Kaiken kaikkiaan maassamme tulee olemaan vuonna 2020 noin 900 000 asuntokuntaa, joiden vanhin asukas on yli 65-vuotias.

Senioriasuntotuotannon määrän nykytilan arviointia vaikeuttaa se, että tilastoissa tuotanto tilastoidaan talotyypin ja asunnon hallintamuodon mukaan, mutta tilastoista ei selviä senioriasuntotuotannon, esimerkiksi yli 55-vuotiaille suunnatun uudisasuntotuotannon määriä.

Uusia asumisen vaihtoehtoja tarvitaan

Väestön vanheneminen synnyttää myös uudenlaisia asumisen tarpeita. Tulevaisuuden senioriasuminen muuttaa ja synnyttää yhä enemmän uusia palvelukokonaisuuksia, joissa asuminen ja siihen liittyvät palvelut yhdistyvät innovatiivisella tavalla. Tähän suuntaan kehitys näkyy jo menneen. Perinteinen senioritalohan on ollut kerrostalokohde, jossa asukkaille tarjotaan asuinympäristö, joka on esteetön ja jossa on tekniset valmiudet erilaisten apuvälineiden ja senioreille räätälöidyn tekniikan asentamiseen. Kiinteistön sijaintipäätöksessä on lisäksi huomioitu kodin ympäristö ja palveluiden saatavuus, kuten ruokakaupan läheisyys.

Pelkkä ruokakaupan läheisyys ei kuitenkaan enää riitä, sillä monimuotoisuus on asumisen trendi, joka tulee näkymään myös ikääntyvien asumisessa. Tätä mieltä on tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonen Turun yliopistosta. Hän uskoo, että asunnoilta kaivataan tulevaisuudessa monimuotoisuutta ja muunneltavuutta. Se voi tarkoittaa esimerkiksi hoivapalvelujen ulottamista vuokra-asumiseen.

Kohti keskustaa

Toinen selkeä asumisen trendi on se, että kaupunkien keskustat vetävät vahvasti puoleensa myös ikääntyviä. Taajamista keskustoihin muuttavia senioreja kiinnostaa palvelujen läheisyys. Tilastoista selviää, että harva seniori palaa vanhemmiten enää lapsuudenmaisemiinsa, eikä eläkkeellä yleensä muuteta myöskään yli kuntarajojen.

Professori Heinonen painottaa myös kestävän ja kauniin arjen merkitystä. Liikuntarajoitteisen ikäihmisen tulee voida nähdä ikkunasta luontoa, jota löytyy kaupungistakin.

– Senioriasumisen rakennuspaikat tulisikin miettiä kaupunkisuunnittelun keinoin ja täydennysrakentamisen mahdollisuuksia hyödyntäen.

Hoivarakentaminen on jo selvästi alkanut painottua nimenomaan kaupunkien keskustoihin omakotialueiden ja taajamien sijaan. Myös korjausrakennuskohteet ovat keskustoissa kiinnostavia hoivakohteiden mahdollisuuksia. Tällaisia kohteita on jo toteutettu esimerkiksi vanhoihin toimistorakennuksiin ja kasarmirakennuksiin.

Yksinpärjäämisen eetos jää taakse

Heinonen uskoo, että suomalaisten perinteinen ihanne itsetekemisestä ja yksinpärjäämisestä on myös muuttumassa. Sen myötä halukkuus ostaa elämänlaatua ja hyvinvointia kasvattavia palveluja tulee oletettavasti lisääntymään ikäihmisten keskuudessa. Seniorit haluavat olla siellä, missä on elämää ja lähellä monimuotoisia palveluita. Sinne kannattaakin innovoida uudentyyppisiä ikäihmisten asumisratkaisuja ja tarjota senioritaloissa palveluja, jotka ylläpitävät hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa, sosiaalista vireyttä ja jopa arjen luksusta.

Väestön ikärakenteen muutos synnyttää uusia asumisen tarpeita ja mahdollisuuksia
  • Tilastokeskuksen väestöennusteen 2009–2060 mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee nykyisestä 17 prosentista 27 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä ja 29 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä.
  • Eläkeikäisten, vähintään 65 vuotta täyttäneiden määrä nousee nykyisestä 905 000:sta 1,79 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä ja yli 85-vuotiaiden määrän ennustetaan nousevan 108 000:sta 463 000:een.